Neurokirjo on supervoimani! (Simon Prior EasyJetistä)

Lue litterointi:

Kokeilemme podcastiemme litterointia ohjelmistolla. Älä välitä kirjoitusvirheistä, sillä botti ei ole täysin oikeassa joka kerta.

Johdanto:
Digitaalisessa todellisuudessa kehitys voittaa vallankumouksen. Eilen toimineet laadunvarmistuksen lähestymistavat ja tekniikat pettävät huomenna. Vapauta siis mielesi. Automaation kyborgi on lähetetty ajassa taaksepäin. TED-puhuja Jonathon Wrightin tehtävänä on auttaa sinua pelastamaan tulevaisuus huonolta ohjelmistolta.

Jonathon Wright
Hei ja tervetuloa ohjelmaan. Tänään vieraaksemme tulee Simon, joka puhuu mentoroinnin tärkeydestä ja toimii myös STEM-lähettiläänä. Hän on vahvasti mukana yhteisössä. Muistan, kuinka hän kutsui minut ensimmäiseen Aylesburyn testaajatapaamiseen monta vuotta sitten. Hän tekee valtavasti yhteisön hyväksi, ja olen todella innoissani saadessani hänet ohjelmaan. Hei, Simon.

Simon
Hei, Jonathon.

Jonathon Wright
Miten menee?

Simon
Hyvin. Tällä hetkellä on tietysti hullut ajat COVID-19:n ja kaiken siihen liittyvän vuoksi, mutta muuten oikein hyvin.

Jonathon Wright
On mielenkiintoinen aika. Olin vaikuttunut profiilistasi, sillä toimit myös mielenterveyden ensiapuhenkilönä. Mitä teet siinä roolissa?

Simon
Se on pätevyys, jonka hankin itselleni noin kaksi tai kolme vuotta sitten. Minulla on ollut aiemmin muutamia mielenterveyteen liittyviä ongelmia, joista voin kertoa, jos pääsemme siihen aiheeseen. Olen oppinut ymmärtämään mielenterveyden ongelmia, ja se auttaa minua olemaan tiimini tukena. Tunnistan merkit, kun joku alkaa kamppailla, tiedän milloin keskustelu kannattaa avata ja miten voin puhua hänen kanssaan ja tukea häntä. Annan hänelle myös tilaa käsitellä asioita, joita hänen on käsiteltävä. Se on vain yksi työkalu lisää työkalupakissani, jonka avulla autan tiimiäni ja itseäni selviytymään vaikeista asioista.

Jonathon Wright
Tällaista tarvitaan varmasti enemmän kuin koskaan, erityisesti kun ihmiset työskentelevät kotoa käsin. Mindfulness. Sinut tunnetaan neurokirjon puolestapuhujana, mikä on todella vaikuttavaa. Teen parhaillani QA Leadille artikkelia mielenterveyden ongelmien merkityksestä testaajille ja laadunvarmistuksen ammattilaisille. Testauksessa on paljon stressiä. Aloitetaan kuitenkin tarinastasi, koska haluan todella ymmärtää, miten päädyit alun perin laadunvarmistuksen ja testauksen pariin.

Simon
Valmistuin tietojenkäsittelytieteen tutkinnosta. Jäin itse asiassa yliopistolle ja tein tutkimusprojektin tietokonerikollisuudesta, jossa tarkasteltiin rikollisten profilointia. Se oli erittäin mielenkiintoista, mutta rahoitus kesti valitettavasti vain muutaman kuukauden. Aloin sitten etsiä työtehtäviä ja tutkin aluksi tietoteknistä rikostutkintaa. En menestynyt siinä kovin hyvin, joten päädyin McAfeen valmistuneille suunnattuun ohjelmaan ja aloitin ohjelmistokehittäjänä C++-kielellä. Työskentelin pari vuotta nuorempana ohjelmistokehittäjänä, ja sprinttimallissa aloin oppia enemmän testausprosesseista. Tajusin, että pidin ohjelmistojen rikkomisesta enemmän kuin niiden kirjoittamisesta. Aloin siis ottaa hoitaakseni joitakin tehtäviä ja tunnistaa ongelmia, ja lopulta vuonna 2010 minusta tuli täysipäiväinen laadunvarmistusinsinööri. QA-urani oli kuitenkin ensimmäiset kolme tai neljä vuotta melko hidas. Vasta vuonna 2014 löysin yhteisön, kuten Ministry of Testingin, TestBashin, Software Testing Clubin ja sitten Twitterin, joka on tärkein yhteydenpitokanavani useimpiin yhteisön testaajiin. 

Vuonna 2015 osallistuin ensimmäiseen TestBashiini. Sen jälkeen päätin, että Buckinghamshire tarvitsi oman yhteisön. Perustin Aylesburyn testaajatapaamisen. Sinäkin tulit tietysti puhumaan meille, ja puheesi oli tuolloin mahtava. Tapaaminen jatkui noin neljä vuotta. Vuonna 2018 lähdin McAfeelta. Siihen mennessä olin QA-päällikkö ja johdin kahta tiimiä: yhtä Aylesburyssa ja yhtä Corkissa Irlannissa. Toisen tiimin rakensin alusta alkaen, kun taas toinen oli varsin kokenut tiimi. Sain siis hyvin erilaisen kokemuksen molemmista tiimeistä, ja se opetti minulle paljon johtamisesta. Lähdin McAfeelta ja siirryin National Lotterylle marraskuussa 2018. Työskentelin siellä ohjelman testipäällikkönä hieman yli vuoden. 

Se oli mielenkiintoinen kokemus. Opin paljon toimiessani melko senioritason tehtävässä ja valvoessani kaikkia projekteja. Kehitysmalli oli kuitenkin hyvin vanhanaikainen ja perinteinen vesiputousmalli. Vaikka paransin tuolloin prosessia paljon koko organisaatiossa, tunsin, ettei tehtävä sopinut täysin siihen, mitä halusin ja miten halusin kehittyä. Siirryin siis tämän vuoden tammikuussa EasyJetille. Nyt toimin siellä testipäällikkönä niin sanotussa ydintason QA-toiminnossa. EasyJetillä on useita eri toimintoja, jotka liittyvät verkkosivustoon, operaatioihin ja lentojen allokointiin käytettävään ohjelmistoon. Lisäksi on ydintason QA-alue, joka on minun vastuualueeni. Määrittelemme parhaat käytännöt ja automaation. Kaikki alueiden väliset laajemmat projektit kulkevat kauttani. Rakennan tätä kokonaisuutta parhaillani.

Jonathon Wright
Kuulostaa todella jännittävältä. Myös minulle läheinen aihe. Kun asuin Uudessa-Seelannissa, työskentelin siellä loton parissa ja tein QA:ta vastaavanlaisella alustalla ja vastaavassa mittakaavassa. Siihen liittyy omat haasteensa, jo pelkästään valtavan monimutkaisuuden vuoksi. Voin vain kuvitella, millaisia haasteita EasyJetillä on lentojärjestelmien ja varausten kanssa. Huomasin, että muutitte hiljattain käytäntöänne niin, että ihmiset voivat tehdä hyvityspyyntöjä ongelmien vuoksi. Kuinka nopeasti pystytte nykyään toimimaan? Oletko nähnyt kehityksen kulkevan kohti ketterämpiä toimintamalleja ja nopeampia julkaisuja?

Simon
Se vaihtelee eri alueilla. Digitaalisilla alueilla keskitytään selvästi enemmän siirtymiseen ketteriin DevOps-tyyppisiin malleihin. Joidenkin yritysjärjestelmien kohdalla projektit on järkevämpää toteuttaa vesiputousmallin mukaisesti. Olennaista on ymmärtää, mikä sopii mihinkin tilanteeseen, eikä olettaa yhden mallin sopivan kaikille. Jos pystymme toimittamaan ohjelmiston onnistuneesti ja menetelmä toimii siinä työskenteleville ihmisille, se on tärkeintä. Vaikka ketterä DevOps on monien suosima lähestymistapa, on edelleen tilanteita, joissa perinteisempi malli on järkevä. On tärkeää, että työkalupakissa on molemmat vaihtoehdot ja että tietää, milloin mitäkin kannattaa käyttää. Haasteena onkin ymmärtää, mitä kukin projekti tarvitsee.

Digitaalinen alue, johon käytän tällä hetkellä suurimman osan ajastani, keskittyy kuitenkin selvästi enemmän Scrum-malliin.

Jonathon Wright
Voin vain kuvitella haasteet, erityisesti nyt, kun asioita täytyy ehkä toteuttaa hyvin nopeasti, järjestelmään on tehtävä muutoksia ja sen toimintavarmuutta on tuettava suuren kuormituksen alla. Oletko kokenut viime viikkoina tällaista valtavaa volyymin kasvua?

Simon
Kyllä ehdottomasti. Lisäksi on hyvin välitön tarve saada jotakin julkaistua nopeasti. On opittava laskemaan tavanomaista laadun tasoa ja omaa käsitystä laadusta tietyissä tilanteissa. Meillä voi olla kiireellinen tarve saada jotain markkinoille, jotta voimme käsitellä hyvityksiä tai tehdä jotain vastaavaa. Silloin tehdään juuri sen verran, että ratkaisu saadaan ulos eikä se kaadu. Samalla hyväksytään, ettei lopputulos ole kiillotettu sille tasolle, jolle sen tavallisesti veisimme. Hätätilanteessa nopeasti julkaistava asia vaatii siis erilaisen ajattelutavan. Se on yksi asioista, jotka on täytynyt oppia viime viikkoina nopeasti.

Jonathon Wright
Muistan hyvän esimerkin. Saattoimme jopa puhua siitä Aylesburyn tapahtumassa, kun digitaaliset palvelut alkoivat yleistyä ja Britannian hallitus otti niitä laajasti käyttöön. Oli monia menestystarinoita siitä, kuinka gov.uk-sivustolle rakennettiin vetoomusalusta kuudessa viikossa neljän työntekijän voimin ja avoimen lähdekoodin teknologioilla. Järjestelmä kaatui vasta Brexitin aikaan, kun kaikki kuormittivat sitä liikaa. Muistatko turvallisuusongelman, jossa järjestelmän palauttamisen jälkeen joku käytti API-kutsuja tekaistujen viestien lisäämiseen, minkä vuoksi ei enää pystytty selvittämään, kuinka moni oli äänestänyt?

Joskus tuote täytyy saada ulos, ja jotkin asiat on asetettava odottamaan. Lentojen kaltaisissa kriittisissä järjestelmissä tämä on kuitenkin vaikeampaa. Kun olimme Uudessa-Seelannissa, teimme testausta New Zealand Airille. Kun sovellus julkaistiin, huomasimme julkaisupäivänä, että takaisin-painiketta painettaessa ihmiset näkivät muiden asiakkaiden luottokorttitietoja. Se oli tietysti melko vakava asia.

Järjestelmä kaadettiin, mutta sitten joku sanoi, ettei sitä voinut pitää alhaalla, koska sitä käytettiin sisäänkirjautumiseen. Tämä puolestaan pysäytti kaikki, jotka odottivat pääsevänsä New Zealand Airin lennoille, ja aiheutti valtavan järjestelmätason häiriön koko liiketoiminnassa, koska kaikki nämä järjestelmät ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Olet varmasti tottunut tällaiseen monimutkaisuuteen McAfeella, jossa virustorjunnan ja verkkoturvallisuuden kokonaisuus on hyvin laaja.

Ovatko järjestelmät nykyisessä tehtävässäsi mielestäsi edelleen yhtä monimutkaisia?

Simon
Joillakin tavoilla ne ovat monimutkaisempia, koska liikkuvia osia on enemmän. Eri paikoissa on erilaisia teknologiakokonaisuuksia, jotka tekevät eri asioita ja ovat kaikki erittäin kriittisiä: maksut, istumapaikkojen varaaminen, itse lennon varaaminen ja lentojen allokointi. Jos jokin häiriintyy, kokonaisuus on monimutkaisempi eri tavalla. McAfee oli puhtaasti teknologiaan keskittyvä yritys, jossa käytettiin uusimpia teknologiakokonaisuuksia ja erilaisia työkaluja automaatioon, tekoälyyn ja kaikkeen muuhun osana prosessia. On kiinnostavaa siirtyä yritykseen, jossa teknologia ei ole toiminnan keskiössä, vaan teknologia tukee ihmisiä heidän työssään. Parhaiden käytäntöjen tuominen tällaiseen ympäristöön on joiltakin osin suurempi haaste. Järjestelmät ovat itse asiassa monimutkaisempia.

Jonathon Wright
Olet vahvasti mukana yhteisössä. Kun tarvitset kokemukseen perustuvaa tietoa, käännyttekö Ministry of Testingin, TestBashin ja vastaavien suurten tapahtumien puoleen? Mistä löydät yhteisössä inspiraatiota ja miten opit ja kehityt tehtävässäsi?

Simon
Työskentelen paljon kahden asian parissa. Minulla on pieni Slack-ryhmä, jossa on lisäkseni kolme muuta testipäällikköä. Kutsumme sitä Testing Peers -ryhmäksi. Teemme parhaillamme myös podcastia, koska uskomme, että meillä on jotain hyödyllistä annettavaa. Olemme keskustelleet Slackissa neljän kesken viime vuosina ja jakaneet ajatuksia. Jos olemme kohdanneet haasteita, olemme voineet puhua niistä yhdessä. Kolme meistä on vaihtanut tänä aikana työpaikkaa, joten olemme keskustelleet siitäkin. Testausmaailmassa voi olla testipäällikkö ilman yhtäkään vertaista omassa yrityksessä. Pieni päivittäin yhteyttä pitävä ryhmä on auttanut meitä kasvamaan ja oppimaan, miten asioita voisi tehdä eri tavalla.

Twitter on mielestäni yksi tehokkaimmista paikoista oppia. Voit julkaista viestin, jossa kerrot tutkivasi jotakin tekoälyyn tai automaatioon liittyvää. Joku vastaa, joku lähettää yksityisviestin, ja pian sinulla on Zoom-puhelu kahden tai kolmen ihmisen kanssa. Keskustelette aiheesta ja saatte hyviä ideoita. Viime viikolla entinen kollegani kysyi mallipohjaisesta testauksesta. Julkaisin asiasta viestin Twitterissä, ja seitsemän tai kahdeksan ihmistä vastasi. Perustin heille LinkedIn-ryhmän, jossa he voivat jatkaa keskustelua keskenään. On hienoa nähdä, kuinka halukkaita ihmiset ovat jakamaan ajatuksia. Sosiaalinen media, LinkedIn ja Twitter ovat olleet minulle erittäin hyödyllisiä.

Myös konferenssit ovat tärkeitä. Konferensseissa käytyjä keskusteluja tai esitysten kuuntelemista ja puhujien tapaamista niiden jälkeen on vaikea voittaa. Se on erittäin arvokasta. Samalla rakennetaan ihmissuhteita. Kun tapaa henkilökohtaisesti jonkun, jonka kanssa on keskustellut pitkään internetissä, suhde vahvistuu entisestään. Olen luonut useita tällaisia suhteita. Tapaan ihmisiä ensimmäisen kerran konferenssissa, minkä jälkeen alamme keskustella säännöllisemmin, vaihdamme ajatuksia ja rakennamme samalla tietämystä ja halua kehittyä, koska työskentelemme yhdessä asioiden parissa.

Jonathon Wright
Yhteisön merkitystä vähätellään todennäköisesti helposti. QA:n ja testauksen parissa kyse on mielestäni yhdestä vahvimmista yhteisöistä. Monet ihmiset auttavat mielellään. Teet paljon myös STEM-toiminnan parissa ja pyrit auttamaan nuorempia ihmisiä pääsemään tietotekniikan alalle. Sen täytyy olla hyvin palkitsevaa. Auttaako se myös ihmisiä löytämään oman polkunsa, olipa kyse digitaalisesta urasta tai yleisesti työurasta?

Simon
Kyllä auttaa. Se antaa mahdollisuuden kertoa heille erilaisista vaihtoehdoista. Jos mukaan saadaan enemmän ihmisiä, joilla on samanlainen tausta tai samankaltaisia kokemuksia uransa aikana, viesti menee paremmin perille. Voit rohkaista ihmisiä ja antaa heille mahdollisuuden tutkia erilaisia urapolkuja. Voit näyttää heille erilaisia vaihtoehtoja. Se on todellinen ideoiden kasvualusta. Kun koulussa tai yliopistossa olevat nuoret eivät vielä tiedä, mitä haluavat tehdä, heidän kanssaan on lähes tyhjä taulu, jota voi yrittää täyttää.

Yksi viime vuosien intohimoistani on ollut se, ettei testausta opeteta yliopistoissa. Vielä nykyäänkin hyvin harvoissa yliopistoissa on testausta tai laatua käsitteleviä opintokokonaisuuksia. Yritän siis jollain tavalla antaa opiskelijoille tietoa testauksesta, jotta he eivät tule alalle täysin tietämättöminä. Itse valmistuin yliopistosta ajatellen, että ainoa vaihtoehtoni oli ryhtyä kehittäjäksi. On ollut minulle tärkeää pystyä vaikuttamaan tähän järjestelmään ja osoittaa, että tietojenkäsittelyn uravaihtoehdot eivät rajoitu kehittäjän työhön. Aloitin myös yhteisön nimeltä Future Tech Stars, mutta en ole pystynyt viemään sitä eteenpäin niin paljon kuin olisin halunnut.

Sain joukon teknologia-alan ihmisiä kiinnostumaan koulujen tukemisesta ja osoittamaan, että tietotekniikka ja tietojenkäsittely ovat paljon muutakin kuin ohjelmointia ja kehitystyötä. Moni halusi lähteä kouluihin puhumaan, mutta koulujen ja yliopistojen tavoittaminen sekä läsnäolon järjestäminen opiskelijoiden kanssa keskustelemista varten on ollut haastavaa. Palaan asiaan, kun minulla on enemmän aikaa. On kuitenkin intohimoni varmistaa, että ihmiset tietävät kaikki käytettävissään olevat vaihtoehdot aloittaessaan työuraansa.

Jonathon Wright
Ehdottomasti. Kirjoitin juuri artikkelia koulutuksen ja luovuuden tärkeydestä. Oletko nähnyt TED-puheen siitä, tappavatko koulut luovuuden? Se on mielenkiintoinen puhe siitä, ettemme oikeastaan tiedä, miltä tarvittavat taidot näyttävät viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Nuoret tarvitsevat ohjausta siihen, mikä on tärkeää koulutuksen, STEM-aineiden, luonnontieteiden, teknologian, matematiikan ja englannin lisäksi. Nämä ovat perustavanlaatuisia taitoja, mutta kyse on myös digitaalisista valmiuksista ja ymmärryksestä. Ohjelmassa on ollut vieras, joka puhui DevOps-taidoista. Tarkoitus on mennä tavanomaista koodaamista pidemmälle, tehdä asioista kiinnostavia ja auttaa ihmisiä löytämään oma intohimonsa tietotekniikan maailmassa.

Simon
Se oli aina kiinnostavaa, sillä eräs läheinen kollegani McAfeella työskenteli kanssani internetin turvallisuutta käsittelevässä kouluohjelmassa. Sen yhteydessä pidimme myös urapuheenvuoroja. Yksi läheisimmistä kollegoistani oli tekninen kirjoittaja. Hän osasi tehdä urastaan maailman mielenkiintoisimman asian. Ulkopuolisen silmin tekninen kirjoittaminen ei ehkä vaikuta erityisen kiinnostavalta työltä. Näyttää siltä, että kirjoitat vain ohjelmiston teknistä ohjekirjaa. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, kuinka intohimoisesti suhtaudut uraasi ja pystyt herättämään saman intohimon toisessa ihmisessä. Onnistut sytyttämään kipinän, joka auttaa häntä kehittymään erinomaiseksi työssään. Minulle tärkeintä on, että voit saada edes yhden ihmisen innostumaan.

Olen nähnyt tämän ihmisten kohdalla, jotka olen tuonut organisaatioon vastavalmistuneina tai nuorempina työntekijöinä ilman selkeää käsitystä siitä, mitä he haluavat tehdä. Olen vienyt heidät testaustehtäviin ja nähnyt, kuinka pieni huolenpito, mentorointi ja tarvittavien työkalujen tarjoaminen saa heidät innostumaan työhön tulemisesta ja itse työn tekemisestä. Heidän kasvunsa seuraaminen on ollut kaikkein palkitsevinta. Silloin tunnen tehneeni jotain oikein auttaessani heitä tekemään tarvitsemansa valinnan.

Jonathon Wright
On tärkeää saada tällaista tukea. Puhuimme alussa tähän liittyvästä stressistä. Aloin kirjoittaa artikkelia, koska olen kärsinyt ahdistuksesta koko elämäni ajan. Yksi osa asiaa on stressitasojen käsitteleminen ja hallitseminen. Hallituksella on nykyään paljon ohjeita mielenterveydestä ja siitä, miten meidän pitäisi pitää huolta itsestämme. Sosiaalinen etäisyys on nyt tärkeää, mutta pitäisi myös mennä ulos ja hengittää raitista ilmaa. Onko sinulla pieniä vinkkejä, joista voisi olla apua ihmisille, jotka kamppailevat tällaisten asioiden kanssa?

Simon
Voin puhua vain omasta kokemuksestani. Yksi tärkeä asia, jonka opin, tapahtui muutama vuosi sitten McAfeella. Johdin kahta eri maissa toimivaa tiimiä, jotka työskentelivät eri projekteissa ja olivat eri kypsyystasoilla. Poltin kynttilää molemmista päistä pitääkseni tiimit toiminnassa. McAfee oli amerikkalainen yritys, joten meillä oli myöhäisiä puheluita Yhdysvaltoihin. Intiassa työskenteli kanssamme tiimejä, joten olin puheluissa myös aikaisin aamulla. Lisäksi tiimit työskentelivät eri asioiden parissa. Toinen oli kokonaan uusi McAfeelle ja testaukselle, joten käytin paljon aikaa sen mentorointiin ja valmentamiseen. Aylesburyn paikallinen tiimi taas oli kokeneempi, pinttynyt toimintatapoihinsa eikä halunnut muuttua tai kehittää testausta haluamaani suuntaan. Käytin paljon ylimääräistä energiaa saadakseni tiimit toimimaan.

Samalla järjestin edelleen testaajatapaamisia Aylesburyssa ja aloin kehittää esiintymistäni konferensseissa. Pidin puheita eri paikoissa ja osallistuin koulujen toimintaan. Poltin kirjaimellisesti kynttilää molemmista päistä yrittäessäni saada kaiken mahtumaan kalenteriini. Lopulta työstäni tuli sosiaalinen mediani. Heräsin öisin ja tarkistin työ sähköpostini varmistaakseni, että olin ajan tasalla. Loppuunpalaminen saavutti pisteen, jossa romahdin kotona lasteni edessä aamiaispöydässä. Jouduin päiväksi ensiapuun, koska löin pääni pöytään kaatuessani. Olin sen jälkeen kaksi viikkoa poissa työstä. Esimieheni oli tuolloin todella kannustava ja sanoi: “Sinun täytyy pitää pari viikkoa vapaata ja saada itsesi kuntoon. Kyllä me pärjäämme ilman sinua muutaman viikon.”

Myös siihen liittyi ahdistusta. Entä jos he pärjäävät ilman minua niin hyvin, etteivät enää tarvitse minua? Tällainen ahdistus oli jatkuvasti läsnä. Tilanne antoi kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja pohtia, mitä minun piti muuttaa. Yksi ensimmäisistä asioista oli varmistaa, että Corkin tiimillä oli vetäjä. Hän oli yksi parhaista rekrytoinneistani. Hän oli todella vakaa henkilö ja johtaa tiimiä edelleen. Hän otti vastuulleen monia asioita, joten minun ei tarvinnut hoitaa päivittäistä johtamista. Aloin myös miettiä, miten voisin vähentää johtajana päivittäistä teknistä osallistumistani ja luottaa tiimiin enemmän. Heille piti antaa työkalut, joiden avulla he voivat toimia itsenäisesti. Suurin vinkkini onkin, että johtajana sinun on voitava luottaa tiimiisi teknisen työn tekemisessä. Sinun tehtäväsi on edustaa heitä, tukea, valtuuttaa, kannustaa ja auttaa heitä parhaasi mukaan, jotta he voivat onnistua ja työskennellä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun pystyt astumaan sivuun ja annat heidän tehdä työnsä, huomaat joko heidän kukoistavan tai kaatuvan. Kun he kaatuvat, ole paikalla tukemassa heitä. Auta heitä nousemaan takaisin ylös. Anna heille työkalut, tuki, ohjaus ja mentorointi, jotta asiat saadaan kuntoon. Kun joku epäonnistuu, on helppoa osoittaa sormella ja sanoa, että hän on huono. Oma mottoni on kuitenkin aina ollut: jos epäonnistumme, epäonnistumme yhdessä, nousemme yhdessä ja työskentelemme asian läpi yhdessä. Olen kantanut tätä ajatusta mukanani myös myöhemmissä tehtävissäni. Omien rajojen tunteminen on tärkeää. Liikaa ei saa ottaa vastuulleen. Minulla on taipumus haluta jatkuvasti lisää tekemistä. Haluaisin käynnistää testaajatapaamiset uudelleen ja pitää konferenssipuheita. Luonteeni on pitää useita asioita samanaikaisesti liikkeessä, mutta on tärkeää tietää, milloin voi sulkea työasiat mielestään. 

Yritän nykyään tietoisesti olla työskentelemättä liikaa iltaisin. Rajoitan työskentelyn kahteen tai kolmeen iltaan viikossa, annan itselleni lepoaikaa ja varmistan, että ehdin lukea ja viettää aikaa perheen kanssa. On tiedettävä, mikä on itselle tärkeintä. Ylimääräiset aktiviteetit eivät lopulta maksa palkkaa tai laskuja. Aseta siis tärkein tulonlähteesi etusijalle ja vietä aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka välittävät sinusta eniten. Jos sen lisäksi mahtuu muuta tekemistä, koska haluat tehdä sitä, tee se. Tunne kuitenkin rajasi äläkä ajaudu loppuunpalamiseen.

Jonathon Wright
Mahtavia neuvoja. SlideSharessa sinulla on kokonainen esitys moninaisuudesta ja siitä, miten ihmiset voivat ymmärtää autististen ihmisten välisiä eroja. Mielestäni kaikki ovat jossain kohtaa kirjoa, erityisesti meidän alallamme. Esimerkiksi lukivaikeus on asia, jonka kanssa itse kamppailen. Erilaisia näkökulmia on paljon. Liiketoiminnassa voidaan käyttää Myers–Briggin tyyppistä arviointia, jotta ymmärretään, miten voimme viestiä paremmin keskenämme. Mielenterveyden ongelmat eivät kuitenkaan ole ennen viime aikoja olleet aihe, josta on puhuttu avoimesti. On hyvä, että niistä puhutaan nyt, sillä se auttaa ihmisiä ymmärtämään, miten heidän kanssaan voi toimia paremmin. Läheinen perheenjäseneni joutui tällä viikolla sairaalahoitoon, koska ei pystynyt käsittelemään sulkutilannetta. Se on vaikeaa, koska ihmiset eivät ehkä ole saaneet tarvitsemaansa apua. Muistan nähneeni tilaston, jonka mukaan noin 17 prosenttia koko väestöstä kärsii jossain vaiheessa mielenterveyden ongelmista. Luku on nykyään todennäköisesti vielä suurempi. 

Tämän kriisin aikana opimme, miten työskentelemme yhdessä, miten kerromme, milloin olemme tavoitettavissa ja milloin emme, ja miten pidämme taukoja. Meidän on varmistettava, ettemme yritä työskennellä pidempään vain siksi, että etätyötä tekevät ihmiset ovat huolissaan ja ajattelevat, ettemme tee tarpeeksi. Tilanne on aiheuttanut paljon ylimääräistä stressiä. Moni ei ehkä ole vielä tunnistanut olevansa jossain kohtaa kirjoa. Esityksesi kannattaa ehdottomasti katsoa, ja varmistan, että se lisätään ohjelman muistiinpanoihin.

Kyse on tietysti vaikeasta aiheesta, mutta QA:n nähdään toimivan laadun lähettiläänä ja olevan vastuussa ulos lähtevien asioiden laadusta. Eikö laatu kuitenkin kuulu kaikille? Mitä neuvoja antaisit testaajille, jotka pelkäävät julkaisevansa keskeneräistä sisältöä, syyttävät itseään eivätkä ehkä työskentele yhdessä niin kuin kuvasit, eli juhli epäonnistumisia ja opi niistä tiiminä? Onko sinulla vinkkejä nuoremmille testaajille ja QA-ammattilaisille?

Simon
Minulle kyse on ennen kaikkea viestinnästä ja laatukulttuurin rakentamisesta koko organisaatioon. Jos olet nuorempi QA-ammattilainen, yritä ainakin saada tukea vetäjältäsi tai esimieheltäsi. Rakentakaa yhdessä ajattelutapa siitä, millainen laatukäsityksemme on ja mitä meidän pitäisi QA:n näkökulmasta tavoitella. Ketterässä ympäristössä kaikkien vastuulla oleva laatu on yksi tapa edistää asiaa. Puhu QA:sta ja laadusta aina, kun siihen on mahdollisuus, ja pyri rakentamaan kulttuuria, jossa laatua ajatellaan aikaisemmin. Olen puhunut useissa konferensseissa siitä, kuinka laadun varmistamista pitäisi siirtää vasemmalle eli laatu pitäisi nostaa pöydälle jo projektin alussa. Testattavuus ja uudet ideat auttavat tunnistamaan ongelmat aikaisemmin. Myös omaa tutkimustyötä kannattaa tehdä. Nuorena testaajana minuun teki vaikutuksen yksinkertainen kuvaaja virheen kustannuksista. Julkaisuviikkoon asti löytymättä jääneen virheen ja vaatimusmäärittelyssä löydetyn virheen kustannusero on valtava.

Nuorelle QA-ammattilaiselle se on vahva viesti, jonka voi viedä muulle tiimille ja kehittäjille: “Jos tarkastelemme tätä aikaisemmin, löydämme virheet aikaisemmin ja voimme estää projektin kustannusten karkaamisen hallitsemattomiksi.” Älä pelkää ottaa yhteyttä alan muihin ihmisiin. Kuten aiemmin mainitsin, sosiaalisessa mediassa on paljon todella älykkäitä ihmisiä, jotka keskeyttävät mielellään muun tekemisensä vastatakseen kysymykseesi. He voivat osallistua Skype- tai Zoom-puheluun, keskustella kanssasi ja auttaa sinua eteenpäin. Kyse on itseluottamuksen rakentamisesta ja siitä, että sanojesi takana on vakaumus. Kun onnistut siinä, ihmiset alkavat kuunnella, heistä tulee liittolaisiasi ja saat viestisi paremmin esiin.

Yksi työkalu, jota olen viime aikoina käyttänyt paljon, on Ministry of Testingin TestSphere-korttipakka. Se ei ole Ministry of Testingin oma pakka, mutta sitä myydään heidän kaupassaan. TestSphere sisältää sata testaamiseen liittyvää aihetta käsittelevää korttia. Olen käyttänyt niitä tapaamisissa testaajien, liiketoiminnan eri alueiden, kehittäjien ja projektipäälliköiden kanssa ja sanonut: “Puhutaan testauksesta.” Laitamme kortteja pöydälle ja kysyn: “Kerro kokemuksestasi järjestelmän vakaudesta. Entä testattavuudesta tai suorituskyvystä?” Kun näistä aiheista on keskusteltu noin tunti, testaamisen ulkopuoliset ihmiset saattavat yhtäkkiä sanoa: “En tiennyt, että tiedät näin paljon. En ymmärtänyt, että sinulla on tietämystä muiltakin alueilta kuin vain testauksesta.” Keskusteluissa huomataan, että testaus on paljon muutakin kuin suorittamista. Testaaja tai QA-ammattilainen voi tuoda pöytään paljon muutakin ja tunnistaa tapoja parantaa laatua.

Pienillä onnistumisilla on suuri merkitys, erityisesti nuorelle testaajalle. Jos onnistut edistämään pientä prosessimuutosta, jossa virheitä aletaan tunnistaa vaatimuksista eikä vasta lopussa, vaikutus voi olla valtava. Saat nopeasti muiden kunnioituksen ja pystyt etenemään urallasi.

Jonathon Wright
On mielenkiintoista, miten ihmiset tunnistavat testauksen ja QA:n toiminnan laajan kirjon. Puhuit UK Star 2019 -tapahtumassa, jonka järjestäminen ilmeisesti valitettavasti lopetetaan. Esiinnyit siellä samaan aikaan kuin minä.

Simon
Kyllä.

Jonathon Wright
Katsoin esityksesi diat.  Puhuit johtamisesta ja suosittelit hyviä kirjoja testausihmisten johtamisesta ja The Manager’s Path -kirjaa sekä podcasteja, kuten Simple Leadershipia ja Testing in the Pubia. Miten johtamispolkusi on kehittynyt? Voisitko antaa noin 30 sekunnin yleiskatsauksen esityksesi aiheeseen?

Simon
Esityksessäni kerroin mielenterveyteen liittyneestä loppuunpalamisesta McAfeella ja siitä, kuinka toivuin siitä. Olen aina ajatellut olevani enemmän ihmisten kuin tekniikan parissa työskentelevä henkilö. Minulla on ollut vahva halu huolehtia tiimistäni ja tukea ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea. Se liittyy myös intohimooni neurokirjoa kohtaan. Siskoni on autistinen ja vaimoni työskentelee erityisopettajana. Yhteyksiä on siis paljon, ja aihe on minulle tärkeä.

Kaikki palautuu siihen, että minulla on työkalupakissani keinot käsitellä jokaista tiimini jäsentä. Minun on opittava mukautumaan, jotta pystyn tukemaan jokaista yksilöllisesti, enkä käytä kaikkien kanssa samaa lähestymistapaa. Jotkut pitävät pehmeistä ohjeista, kun taas toiset haluavat asiat mustavalkoisina ja suoraan: “Tämän haluamme sinun tekevän.” On tiedettävä, mikä lähestymistapa sopii kullekin tiimin jäsenelle. Se on aina ollut tärkeä osa johtamistyyliäni. Kun minusta tuli McAfeella vetäjä ja koordinoi paikallista tiimiäni ulkomailla toimivan linjaesimiehen aikana, tiesin, että minun oli saatava ihmisistä paras irti. 

Tietenkin minun piti antaa heille tukea ja mentorointia, jota he tarvitsivat työn tekemiseen. Samalla minun piti olla paikalla, kun he tarvitsivat jotakuta, jolle puhua tai jolle purkaa turhautumistaan. Jos joku tarvitsi viisi minuuttia huutamista, nostin käteni ja sanoin: “Tule huutamaan minulle. Selvitämme asian, palaamme takaisin tehtävään, unohdamme tapahtuneen ja jatkamme työtä.” Joskus on tärkeää toimia ihmisten kaikupohjana tai turvallisena paikkana. Se auttaa heitä tuntemaan olonsa mukavaksi seurassasi, minkä jälkeen he uskaltavat tulla luoksesi minkä tahansa asian kanssa.

Joku sanoi kerran, että tarvitsen toimistooni tai työpöytäni lähelle neuvontasohvan, koska ihmiset tulevat aina puhumaan minulle. Vaikka se sanottiin negatiivisessa sävyssä, ajattelin, että se johtuu siitä, että he haluavat puhua kanssani ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Turvallisuus on tärkeää myös työpaikalla. Työ voi olla pelottava paikka, jos siellä ei tunne oloaan mukavaksi, etenkin jos kuuluu neurokirjoon, esimerkiksi on autistinen tai ADHD-oireinen. Työympäristö voi tuntua ajoittain turvattomalta, jos sitä ei ole järjestetty tavalla, joka tuntuu itselle sopivalta. Minulle on aina ollut tärkeää auttaa ja tukea ihmisiä sekä antaa heille työkalut, joita he tarvitsevat työnsä tekemiseen oikein tai parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä ajatus on seurannut minua koko urani ajan.

Olen tehnyt neurokirjoa käsittelevän korttipakan ja käyttänyt sitä koulutuksessa Camelotilla National Lotteryn palveluksessa. Olen myös muokannut pakan EasyJetille, joten sitä tullaan opettamaan sielläkin. Se on osa laajempaa moninaisuusohjelmaa, jolla varmistetaan, että jokainen voi olla työssä oma itsensä. Se on aina ollut minulle tärkeää. Samalla olen halunnut varmistaa, että johtamani tiimit pystyvät tekemään testausta parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan edistää tutkivaa testausta ja varmistaa, että sitä pidetään yhtä tärkeänä kuin automaatiota. Tiedän, että automaatio on tärkeä osa testausta, mutta kaikkea ei pidä olettaa automatisoitavaksi. On opittava tunnistamaan, milloin automaatio on oikea ratkaisu ja milloin sitä ei tarvita. Muut työkalut, kuten tutkiva testaus, voivat täyttää tämän aukon. 

Minulle on aina ollut tärkeää varmistaa, että laatu on merkityksellistä ja että ihmisillä on mahdollisuus oppia uusia tekniikoita sekä saada tukea uusille ideoilleen. Haluan ideoida yhdessä ja auttaa heitä löytämään ratkaisuja ongelmiin olematta itse se henkilö, joka kertoo suoraan ratkaisun. Istun heidän kanssaan ja kysyn: “Mikä tässä ongelmassa on mielestäsi tärkeintä ratkaista? Miten meidän pitäisi toimia? Millaisia ideoita sinulla on?” Annan valmentavia kysymyksiä ja annan heidän rakentaa vastauksen itse. Se antaa heille voimaantumisen tunteen, koska he kokevat saavuttaneensa jotain. Jos tiimisi kokee saavuttaneensa jotain, myös sinä olet johtajana saavuttanut jotain.

Jonathon Wright
Olet kuin nykyajan Frasier, mutta QA-maailmassa. Voisimme ehkä nimetä podcastin uudelleen sen perusteella. On mielenkiintoista, sillä kutsun itseäni nykyään digitaaliseksi terapeutiksi. Se oli alun perin vitsi. Meidän pitäisi kutsua ohjelmaan muutama ihminen. Kyse on ihmisten kuuntelemisesta, haasteiden ymmärtämisestä ja auttamisesta. Olemme puhuneet neurokirjosta. Teemme QA Leadille aiheesta artikkelin. Jos haluat osallistua, olisi hienoa kuulla näkemyksesi. Olet elänyt tämän itse ja päässyt toiselle puolelle, jossa voit jakaa kokemuksesi, antaa ihmisille toimintakehyksen ja tarjota heille tietoa, jota he tarvitsevat ymmärtääkseen asiaa paremmin. Olisi hienoa saada sinut mukaan.

Sinulla on myös muutamia blogisivustoja. Esimerkiksi testingpeers.wordpress.com. On tärkeää löytää tasapaino ja varata aikaa tällaisille asioille. Sinulla on myös podcast tulossa. Mikä on paras tapa ottaa sinuun yhteyttä?

Simon
Twitterissä minut löytää nimellä siprior. Olen melko aktiivinen Twitterissä ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa. Olen aktiivinen myös LinkedInissä. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen simon.prior@hotmail.com, niin vastaan viesteihin. En bloggaa niin paljon kuin haluaisin. Luonnoksissani on useita keskeneräisiä blogikirjoituksia. Kirjoitin viime vuonna tekstin aiheesta neurokirjo. Sitä on luettu paljon ja jaettu autismijärjestöjen, autismin parissa työskentelevien sekä ADHD-yhteisöjen keskuudessa. Se innosti minut kirjoittamaan koulutusmateriaalin, jota olen käyttänyt aiemmissa tehtävissäni. Osallistun mielelläni blogikirjoituksiin, joissa käsitellään moninaisuutta tai mielenterveyttä testauksen maailmassa. Se kiinnostaa minua ehdottomasti.

Jonathon Wright
Loistavaa. Onko sinulla kuuntelijoille vielä viimeisiä neuvoja uransa aloittaville tai ihmisille, jotka ehkä kamppailevat tällä hetkellä?

Simon
Uraansa aloittaville sanoisin, ettei pidä pelätä yhteydenottoa. Tutki vaihtoehtoja. Jos olet uusi teknologia-alalla ja työskentelet nyt jatkuvasti kotoa käsin vallitsevan terveyskriisin vuoksi, etsi verkosta sisältöä, joka auttaa sinua eteenpäin. Testausyhteisön vetäjänä haluan mainita, että toimintaamme ollaan käynnistämässä. Minulla on nyt Milton Keynesissä toimiva toinen juontaja, Stu Johnson. Suunnittelimme ensimmäistä tapaamista Milton Keynesissä huhtikuulle, mutta siitä tulee nyt verkkoseminaari 22. huhtikuuta. Viimeistelemme parhaillamme yksityiskohtia. Tapahtumia on paljon. Ministry of Testingin ja muiden testausorganisaatioiden kaltaiset toimijat järjestävät nykyään valtavasti verkkosisältöä: webinaareja, kysymys- ja vastaustilaisuuksia sekä avoimia keskusteluja. Osallistu verkkosisältöön, opi ja käytä oppimaasi tietämyksesi kasvattamiseen.

Sanon aina, että uuden asian oppiminen on hyvä alku, mutta olennaista on se, miten sovellat sitä myöhemmin. Konferenssiin osallistuminen on hienoa, mutta jos et tee esitysten jälkeen mitään, kyse on vain mukavasta päivästä. Et saa siitä oikeastaan mitään. Mieti siis, mitä haluat oppimistuloksina saavuttaa. Bloggaa aiheesta, kirjoita siitä ja keskustele muiden kanssa. Pane jokin asia käytäntöön. Ehdota työpaikalla jotain: “Hei, voisimme kokeilla tätä uutta prosessia.” Kehitä tällä tavalla taitojasi. 

Jos joku kamppailee, ota yhteyttä. Keskustelen mielelläni kaikkien kanssa, joilla on tällä hetkellä vaikeaa. Hyvinvoinnista ja terveestä mielestä on paljon tietoa sekä ohjeita siihen, miten voi päästä jälleen eteenpäin haluamallaan tavalla. Autan mielelläni tarpeen mukaan.

Jonathon Wright
Tämä oli upea podcast. Keskustelu oli todella koskettava. Jos olet Isossa-Britanniassa, lisää mukaan myös Mind.org.uk. Hieno keskustelu. Kiitos paljon, Simon. Osallistun ehdottomasti seuraavaan Aylesburyn testaajatapaamiseen, ja meidän täytyy saada sinut uudelleen ohjelmaan.

Simon
Hienoa. Tulen mielelläni. Kiitos, Jonathon.